Se yxi tarpellinen asia: tarinaraamattu

Ennen oli paremmin myös näissä raamattuasioissa.

Edellisessä blogikirjoituksessa käsittelin Miroa ja sitä, kuinka olen käyttänyt tätä valkotaulusovellusta kirjan juonen hahmotteluun ja eräänlaiseen työkirjanpitoon. Näillä pääsee jo pitkälle kirjan suunnittelussa, mutta paljon henkilöitä, tapahtumapaikkoja ja muita yksityiskohtia sisältävä kirja tarvitsee myös yksityiskohtaisemman suunnitteludokumentin. Tämän kirjoituksen aiheena on siis tarinaraamattu.

Tv-sarjoista ja elokuvista tehdään yleensä niin sanottu raamattu tai tuotantoraamattu (story bible), joka kertoo tiedot tuotteen henkilöhahmoista, tapahtumapaikoista ja tuotteen tyylistä. Dokumentin idea on kertoa sarjan tai elokuvan kanssa työskenteleville tietoja, joiden avulla lopullisen tuotteen tyyli on koherentti läpi tuotannon. Erityisen tärkeää tämä on tv-sarjoissa, joita saatetaan tehdä useita tuotantokausia. Tällaista sarjaa kirjoittamassa, ohjaamassa ja tuottamassa saattaa olla kymmeniä ihmisiä, joista jotkut ovat mukana vain yhden jakson verran. Tuotantoraamatun avulla tuotantoon tuleva ihminen saa (toivottavasti) kiinni siitä, mitä ja miten tuotteella tavoitellaan. Monien tv-sarjojen story bible -dokumentit ovat verkossa, jos formaatti kiinnostaa.

Kirjan kirjoittaa tyypillisesti vain yksi ihminen, mutta jonkinlaiselle manuaalille voi työn alla olevalle kirjallekin olla. Ja kokemuksesta sanoisin, että mikäli kirjoittaa kirjasarjaa, tarve on selvä. Vaikka yksityiskohtia voi pitää mielessäänkin, niiden kirjoittaminen muistiin vähentää stressiä ja säästää aikaa.

Itse olen luonut jokaista kirjaa varten muutamia sivuja pitkän dokumentin, joka sisältää ensinnäkin lyhyen juonireferaatin. Paino on tässä sanalla lyhyt: varsinaisen juonen kehittelyn teen aiemmin kuvatulla Miron lappujärjestelmällä, joka sisältää paljon juonen yksityiskohtia. Tarinaraamatun juonireferaatti sisältää vain juonen päätapahtumat.

Juonen lisäksi dokumentti kuvaa päähenkilöt, heidän taustatarinansa ja kirjoittamisen kannalta merkittävät yksityiskohdat. Esimerkiksi yksi kirjojeni henkilöistä haavoittuu eräässä kirjassa käteen. Mutta kumpaan käteen? Onneksi olen kirjoittanut asian tarinaraamattuun eikä minun tarvitse lähteä etsimään asiaa kirjasta joka kerta kun tarvitsen tietoa (enkä muista sitä).

Sivuhenkilöiden kuvaukset tarinaraamatussa ovat lyhyempiä. Tärkein asia on sivuhenkilön nimi: flow-tilassa ei välttämättä muista, oliko sivuhenkilö Mia, Miia, Milla vai Minna (esimerkki EI valitettavasti ole keksitty). Sivuhenkilön kuvauksessa kerrotaan myös, mikäli sivuhenkilöllä on tarinan kannalta olellisia ominaisuuksia, tapoja, esineitä tms. (Jotkut kirjoittajat luovat ja ylläpitävät erillistä hahmoraamattua. Itse en ole vielä pitänyt sellaista tarpeellisena.)

Olen kirjoittanut tarinaraamattuun myös lyhyet kuvaukset tapahtumapaikoista: taloista, kaupungeista tai maista. Mitä oudompi paikka, sitä tarkemmin olen sitä dokumenttiin kuvannut. Joissakin tapauksissa olen kuvannut dokumenttiin myös esineitä ja sitä, miltä esineet tuntuvat. Kaikki nämä kuvaukset saattavat päätyä tai olla päätymättä käsikirjoitukseen: niiden pääasiallinen tarkoitus on antaa minulle varmuutta kirjoitusvaiheessa.

Viimeinen ja jatkuvasti paisuva osuus dokumentissa ovat linkit ja muistiinpanot. Tätä osuutta en ole oikeastaan järjestänyt mitenkään systemaattisesti: se on lähinnä kokoelma väliotsikoita ja niiden alle koottuja faktoja ja linkkejä, jotka olen joko kaivanut esiin tai jotka ovat tulleet jossakin vastaan ja ehkä liittyvät tekeillä olevaan kirjaan.

Tarinaraamatun tärkein tehtävä on toimia muistiinpanoina ja tarkastuslistana itselleni. Olen lukenut, että jotkut kirjailijat antavat oman tarinaraamattunsa kustannustoimittajalle, oikolukijalle tai kääntäjälle: ei huono idea sekään, saattaa helpottaa käsikirjoituksen käsittelyä ja siihen kuluvaa aikaa.

Itse ylläpidän omaa tarinaraamattuani maksuttomasti käytettävänä Google Docs -dokumenttina. Tähän on pari syytä. Ensinnäkin Google Docs on käytettävissä kaikilla laitteillani. Kun vastaan tulee linkki tai käsikirjoitukseen liittyvä oivallus, muistiinpanon voi tehdä dokumenttiin koska tahansa vaikka puhelimesta. Toinen syy on jaettavuus: Google Docs -dokumentin voi ongelmitta jakaa luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Tarinaraamatun ei tietenkään tarvitse olla ylläesitetyn kaltainen. Tiedän kirjoittajia, jotka ylläpitävät omia muistiinpanojaan vihkoissa tai seinälle kiinnitetyissä papereissa. Eikä mikään estä tekemästä tarinaraamattua vaikkapa samassa ohjelmassa, jossa itse kirjakin kirjoitetaan. Tämä onnistuu vaikkapa Scrivenerissä, josta kerron tämän kirjoitussarjan seuraavassa osassa.