Äänikirja on eri kirja

Kirjan julkaisupäivä lähestyy ja pian julkaistaan myös kirjan äänikirjaversio. Äänikirjalla on kaksi eri lukijaa, molemmat rautaisia ammattilaisia: Unto Nuora ja Matti Rönkä.

Kahden lukijan käyttäminen äänikirjassa tulee kirjan rakenteesta. Perinteisten minämuotoisten kerrontaosuuksien lisäksi kirjassa on uutissähkeitä, jotka painetussa kirjassa on muotoiltu samalla tavalla kuin ne voisivat näyttää toimituksen toimitusjärjestelmässä. Esimerkiksi ensimmäinen sähke painetussa kirjassa näyttää tältä:

Mittava poliisioperaatio Helsingin Kruununhaassa

[Juttu] 5.8. 462 merkkiä

Paikalta kuultu laukauksia

Helsinki 5.8. Kotimaa, stt 146

///PIKA+///

Poliisilla on käynnissä mittava operaatio Helsingin Kruununhaassa. Poliisi ei ole kertonut syytä toiminnalle, mutta STT:n saamien tietojen mukaan paikalta on kuulunut laukauksia. Tietoa uhreista ei ole, mutta Snellmaninkadun ja Rauhankadun kulmassa on useita ambulansseja. 

Poliisi on katkaissut kulun useille kaduille Snellmaninkadun ympäristössä. Tapahtumapaikka on kahden korttelin päässä valtioneuvoston linnasta. Lähistöllä on myös useita ministeriöitä.

STT – ANNI HEINO

(STT)

Ideana on tavoitella hienosti sanottuna immersiivisyyttä, antaa siis lukijalle tunne että hän näkee sen mitä esimerkiksi toimittaja näkee uutistyössään ja viedä lukija näin lähemmäs tapahtumaa.

Äänikirjaan luettuna STT:n sähkeiden header-tiedot (kuten päivämäärä, uutisen merkkimäärä ja juttutyyppi) eivät kuitenkaan oikein istu eivätkä ne luo samanlaista tunnelmaa. Niinpä äänikirjassa uutissähkeet lukee, hieman muokattuina, Ylen uutisjuontaja ja kirjailija Matti Rönkä. Sama sähke äänikirjassa kuuluu kokonaisuudessaan näin (lue tämä päässäsi Matti Röngän äänellä):

Kotimaasta

Juuri tulleen tiedon mukaan poliisilla on käynnissä mittava operaatio Helsingin Kruununhaassa. Poliisi ei ole kertonut syytä toiminnalle, mutta STT:n saamien tietojen mukaan paikalta on kuulunut laukauksia. Tietoa uhreista ei ole, mutta Snellmaninkadun ja Rauhankadun kulmassa on useita ambulansseja. 

Poliisi on katkaissut kulun useille kaduille Snellmaninkadun ympäristössä. Tapahtumapaikka on kahden korttelin päässä valtioneuvoston linnasta. Lähistöllä on myös useita ministeriöitä.

Tässä tunnelmaa luodaan ensinnäkin Röngän äänellä, joka suurimmalla osalla suomalaisista yhdistyy uutisiin. Lisäksi äänikirjan uutisosuuksissa on useimmiten jokin lyhyt sisäänjuonto (tässä esimerkissä tuo “kotimaasta”), ikään kuin ne olisivat otteita uutislähetyksestä. Kuulija siis heitetään äänikirjassa kuuntelemaan uutisia, ulos perinteisestä kerronnasta. Efekti on toivottavasti samanlainen kuin painetussa kirjassakin: illuusio siitä, että ollaan lähempänä tapahtumia.

Kahta tai useampaa lukijaa on toki käytetty äänikirjoissa ennenkin. Kiinnostava esimerkki on vaikkapa Emmi-Liia Sjöholmin pian ilmestyvä romaani Virtahevot, joka on alunperinkin kirjoitettu äänikirjaksi, josta ilmestyy myös painettu versio. Äänikirja on muodoltaan dialogia, jonka esittää kaksi näyttelijää. Painetussa kirjassa se esitetään kahden hahmon vuoropuheluna, samaan tapaan kuin näytelmän tai elokuvan käsikirjoituksessa.

Pienillä muutoksilla Virtahevot-teoksen äänikirjaversio voisi itse asiassa olla kuunnelma. Lisäämällä joitakin akustisia lisäelementtejä kuten äänitehosteita ja musiikkia oltaisiin jo selvästi kuunnelman tontilla. Uskon, että äänikirjoissa liikutaan jatkossa yhä useammin tähän suuntaan. Äänikirjat alkavat ehkä irtautua perinteisestä kirjan luennasta ja muuntuvat omiksi teoksikseen, jotka käyttävät julkaisutavalle ominaisia keinoja.

Vaikka äänikirjojen suosio kasvaa kovaa vauhtia ja muotokin kehittyy, ei sanomalehtien kirjallisuuskritiikissä puhuta arvosteltavien kirjojen äänikirjatoteutuksista kuin aniharvoin. Kritiikkien tiedot mainitsevat yleensä sivumäärän, mutta eivät kuunteluaikaa eikä kirjojen lukijoiden onnistumista (tai edes lukijan nimeä) yleensä mainita kritiikeissä. Kirjallisuuden journalistisessa käsittelyssä painettu kirja näyttää siis edelleen olevan oletusarvo. Tämä ei kovin pitkään voi jatkua, kun kirjojen kuluttamisesta yhä suurempi osa tapahtuu kuunteluna.