Mies ja hänen lappunsa eli kuinka kirjoitin kolme romaania valkotaulun avulla

Seinille voi ripustaa kaikenlaista.

Useampi ystävä ja tuttu on kysynyt minulta, mitä työkaluja käytän kirjojen kirjoittamiseen. Syynä voi olla kysyjien kohteliaisuus, puheenaiheiden puute tai se, että tunnen vääränlaisia ihmisiä. Joka tapauksessa ajattelin kirjoittaa hieman sovelluksista ja palveluista, joita olen käyttänyt kirjojeni tekemiseen.

Ehkä on syytä mainita, että nämä työkalut ovat juuri sitä, työkaluja. Niiden avulla kirjoittamisen suunnittelu ja itse kirjoittaminen sujuvat helpommin kuin ilman niitä, mutta ne eivät ole maagisia ihme-esineitä eivätkä korvaa itse kirjoittamista. Hyvät työkalut voivat kuitenkin jouduttaa työn tekemistä, aivan kuten huonot työkalut vaikeuttavat sitä. Siksi hyvistä työkaluista kannattaa kertoa muillekin. Lisäksi uskon, että omat työkaluni soveltuvat muuhunkin tekstin tekemiseen romaanin tai tietokirjan lisäksi.

Ensimmäinen työkaluni on Miro. Lyhyesti määriteltynä Miro on virtuaalinen valkotaulu, johon voi lätkiä virtuaalisia tarralappuja, kirjoittaa, piirtää ja kommentoida. Olin ennen ensimmäisen kirjani kirjoittamista käyttänyt Miroa päivätyössäni Ylellä, jossa Miroa ovat käyttäneet monet sovelluskehitystiimit erilaisiin tehtäviin. Miron rajoitettu versio on ilmainen ja ilmaisversiolla olen pärjännyt erinomaisesti. Miro toimii selaimessa, mutta halutessaan sen voi asentaa tietokoneelle tai mobiililaitteelle myös sovelluksena.

Itse käytän Miroa kirjojen juonen muotoiluun. Käytännössä olen tehnyt jokaisesta kirjasta aikajanan, jolle liimaan tarralappuja. Jokainen lappu on käsikirjoituksen yksi luku tai kohtaus. Koska kirjoissani on useita minämuotoisia kertojia, laput on värikoodattu: kullakin kertojalla on omanvärisensä laput.

Tämä on Tapa hänet ensin -kirjani Mirossa tehdyn juonilappuseinän ensimmäinen versio. Lopullisessa versiossa lappuja oli huomattavasti enemmän. HUOM: mikäli aiot lukea kirjan, älä zoomaa kuvaa liian lähelle, koska saatat joutua lukemaan juonipaljastuksia.

Juonen voisi tietenkin kirjoittaa tekstitiedostoksikin. Lappumenetelmä auttaa kuitenkin hahmottamaan kirjan juonta hieman eri tavalla: esimerkiksi sitä, kuka kertoo (ja tietää) mitäkin ja missä vaiheessa. Eri lukujen tai henkilöiden välisiä yhteyksiä voi myös korostaa esimerkiksi lappujen välisillä nuolilla. Lisäksi nuolten ja viivojen avulla lappuseinästä saa kätevästi salaliittoteoreetikon tai sarjamurhaajan kuvaseinän näköisen.

Halutessaan lappuseinälle voisi liittää vaikka tekoälyllä tehtyjä kuvia kirjan henkilöistä tai todellisia kuvia tapahtumapaikoista. Itse en ole tällaista kuitenkaan harrastanut vaan olen pitänyt lapputyökalun puhtaasti juonityökaluna.

Miroa olen käyttänyt muutamalla muullakin tavalla kirjan edistämiseen. Ensinnäkin olen tehnyt Miroon yksinkertaisen kanban-taulun, jonka avulla yritän pysyä selvillä työn edistymisestä. Kanban-taulu on tuttu kaikille viime vuosina ketterään kehitykseen tutustuneille. Kyseessä on yksinkertaisesti työn visualisoinnin muoto, jossa työtehtävät on pilkottu pieniksi osiksi, joiden edistymistä seurataan fyysisellä tai virtuaalisella taululla.

Kirjojeni kanban-taulut ovat hyvin yksinkertaisia. Käytännössä samanlaiset laput, jotka edellä esitellyllä aikajanalla esittävät lukuja tai kohtauksia ovat myös taululla. Ennen kuin aloitan kirjoittamisen, kaikki laput ovat sarakkeessa, jonka nimi on “tekemättä”. Kun otan luvun kirjoitettavakseni, se siirtyy sarakkeeseen “työn alla”. Ja kun luku on kirjoitettu, se siirtyy sarakkeeseen “valmis”. Mikäli jokin luku tai kohtaus jumittaa, saatan siirtää sen jäähylle eli parkkiin ja ottaa työn alle jonkin toisen luvun ja kokeilla jumiin jääneen osan kirjoittamista jossain toisessa vaiheessa.

Kun käsikirjoitus tulee takaisin esilukijalta ja/tai kustannustoimittajalta, siirrän lukijan tekemät huomiot ja niistä muodostuvat tehtävät taulun tekemättä-sarakkeeseen, josta ne sitten lähtevät taivaltamaan kohti valmis-saraketta.

Tapa hänet ensin -kirjan loppuvaiheen kanban-näkymä. Jokainen lappu on korjattava tai muutettava kohta kirjassa. Sama varoitus kun edellä: älä katso liian tarkkaan, mikäli aiot lukea kirjan.

Ehkä on hyvä sanoa, että käytän kanbania hyvin kevyesti. Oikeasti ja ammattimaisesti tiimiympäristössä käytettynä kanban-metodiin kuuluu kaikenlaista pidemmälle vietyä ajattelua työnkulusta ja työn optimoinnista, jotka eivät yksin kirjaa kirjoittaessa ole oleellisia. Hifistelyyn taipuvaisempi ketterän metodin taitaja voisi esimerkiksi seurata lappujen siirtymiseen kuluvaa aikaa (“läpimenoaika”), mutta itse en ole vielä vajonnut näin syvälle metodiin.

Miroa voisi varmasti käyttää muillakin tavoilla. Ensimmäisen kirjan kohdalla kokeilin tarinankerrontaan kehitettyjä Fabula-kortteja. Fabula-korteista on jopa tarjolla Miroon laajennuksena ostettava valmis työpohja. Itse en huomannut, että Fabulasta olisi ollut merkittävää hyötyä, joten en käyttänyt sitä enää muita kirjoja kirjoittaessani.

Kirjoitussarjan seuraavassa osassa oireet pahenevat ja kirjoitamme raamatun.