Scrivener, tekstin leikkuupuimuri

Olen kirjoittanut kaikki neljä kirjaani Scrivenerillä. Sen ehdottomasti paras ominaisuus on sen projektilähtöisyys. Siinä missä valmis käsikirjoitus on perinteisesti yksi (romaanin tapauksessa) pitkä dokumentti, Scrivenerissä yksittäiset dokumentit ovat projektin osia, jolloin dokumentteja (jotka voivat olla lukuja, kohtauksia tai mitä tahansa) voi siirtää suhteessa toisiinsa eteen- ja taaksepäin haluamallaan tavalla. Tämä tapahtuu Scrivenerin Binder- eli mappinäkymässä. Dokumentit voi nimetä ja niitä voi merkitä ja annotoida monin tavoin: uusimman kirjani kohdalla kunkin kertojan luvut oli merkitty omalla värillään, jotka olivat samat kuin Miron suunnittelunäkymässä (katso tämän sarjan ensimmäinen kirjoitus).

Yksittäisistä dokumenteista muodostuu lopullinen, yhden dokumentin käsittävä käsikirjoitus siinä vaiheessa, kun projekti kootaan (compile). Koottava dokumentti voidaan tallentaa monissa eri muodoissa: Wordinä, PDF:nä, RTF:nä jne. Scrivener tukee myös Epub-tallennusmuotoa, joten jos käsikirjoituksen haluaa julkaista suoraan sähköisille lukulaitteille tai vaikkapa Amazonin Kindle-palveluun e-kirjana, sekin onnistuu. Koostettavan dokumentin ulkoasua voi myös viilata monin eri tavoin.

Tässä Scrivenerin näkymässä vasemmalla on Binder- eli mappinäkymä, jossa projektin eri tekstidokumentit ovat. Binderin sisällä dokumentteja voi siirtää haluamaansa järjestykseen.

Kirjoittamisen lisäksi Scrivener tarjoaa mahdollisuuden suunnitella käsikirjoitusta. Itse teen suunnittelun Mirossa ja Google Docsissa, joten en ole syvällisesti tutustunut Scrivenerin tähän puoleen. Miron monipuolisuus ja Docsin toimivuus myös puhelimessa ovat syitä näihin valintoihini: jollekulle muulle kaiken kirjoittamiseen liittyvän toiminnan keskittäminen Scriveneriin saattaa hyvinkin olla toimiva ratkaisu.

Miksi sitten Scrivener? Projektimaisuus ja tekstin osien joustava käsittely on keskeinen syy. Toinen on se, että Scrivener on minulle työkalu, jonka olen omistanut pelkästään kirjojen kirjoittamiseen. Wordia ja Google Docsia käytän myös päivätyössäni. Siirtyminen Scriveneriin on vähän samanlainen asia kuin siirtyminen kotoa työpaikalle: pää asettuu hieman eri asentoon. Tämä on tietenkin täysin henkilökohtainen ominaisuus. Minulle tietyn softan käyttäminen toimii näin, joku toinen ei tarvitse erillistä sovellusta siirtyäkseen kirjoitusmoodiin.

Kirjoitusmoodista puheenollen: Scrivener tarjoaa myös niin sanotun keskittymistilan, joka siivoaa näkymästä pois kaiken turhan (tarkemmin laskien keskittymisnäkymiä on kaksi, focus mode ja composition mode).

Tämä on Scrivenerin Composition Mode -tila, josta on karsittu ylimääräiset härpäkkeet pois kirjoittamista häiritsemästä.

Scrivener on kuitenkin verrattain monimutkainen sovellus. Koska ohjelmaan on koottu kaikki mahdollinen suunnittelusta kevyeen taittoon saakka, ohjelma saattaa vaikuttaa vaikeasti hahmotettavalta. Sovelluksen valmistaja tarjoaa kuitenkin hyvät tukisivut ja käyttöä aloittelevaa käyttäjää tuetaan myös sovelluksen sisällä esiin pulpahtavien puhekuplien avulla.

Scrivener ei tietenkään ole ainoa laatuaan. Hieman samanlaisia ominaisuuksia tarjoavat ainakin Atticus, Ulysses, Living Writer ja Bibisco. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Atticusia ainakin on kehuttu siitä, että se on Scriveneria jonkin verran helppokäyttöisempi.

Itse olen ollut tyytyväinen Scriveneriin. Oikeastaan ainoa huono puoli Scrivenerissä on se, että kaikki muut eivät käytä sitä. Editointivaiheessa eri versiot kustannustoimittajalta ja kustantajalta tulevat Word-muodossa ja käsikirjoituksen muokkaus tapahtuu pitkälti Wordin tarkastus- ja kommentointiominaisuuksien avulla. Niiden importointi Scriveneriin ja käsikirjoituksen käsittely siellä ei taida olla mahdollista eikä välttämättä olisi järkevääkään. Hyöty Scriveneriin viemisestä olisi se, että minulla olisi tallessa käsikirjoituksen kaikki versiot, mutta se taitaisi olla aika pieni hyöty.

Blogin kuvat Scrivenerin web-sivuilta.