Tämä on ryöstö - mutta miksi?

Mies astuu sisään pankkiin. Tiskillä mies ojentaa virkailijalle lapun, jossa lukee kolme sanaa: tämä on ryöstö.

Pankkivirkailija pakkaa miehen ojentamaan kassiin rahaa, joitakin tuhansia. Mies poistuu, todennäköisesti pankin ulkopuolella odottavalla autolla. Muutaman päivän kuluttua poliisi pidättää miehen. Suurin osa ryöstösaaliista saadaan takaisin, pois lukien se, minkä tekijä on ehtinyt parin päivän aikana käyttää viinaan, huumeisiin tai velkojen maksuun. Oikeus tuomitsee ryöstäjän aikanaan muutaman vuoden vankilatuomioihin.

Melko täsmälleen näin kulkee suomalainen pankkiryöstö. Joskus miehiä on enemmän kuin yksi, mutta asialla ovat lähes poikkeuksetta miehet: naisia pankkiryöstäjinä ei Suomessa juurikaan näy. Joskus ryöstön yhteydessä ammutaan, yleensä säikyttelytarkoituksissa, mutta toisinaan myös ihmisiä kohti. Ihmisiä kuolee tai haavoittuu, mutta ilman ampumistakin aseellinen ryöstö on uhreille usein traumaattinen tapahtuma. Ryöstösummat ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pieniä ja yleensä ne saadaan takaisin, kun ryöstäjät jäävät kiinni. Ja yleensä ryöstäjät myös jäävät kiinni, vaikka poikkeuksiakin on.

Tämä on ryöstö -kirjassa kerrotaan kuuluisimmista, kohutuimmista ja suurimmista suomalaisista pankkiryöstöistä. Monet niistä kulkevat tutun kaavan mukaan, mutta kuuluisimmat tapaukset ovat yleensä niitä, jossa kaava rikkoutuu jotenkin: saalis on suuri, ryöstäjät onnettomia tunareita, ryöstö pitkittyy - tai ryöstö jää pysyvästi selvittämättä.

Miksi aiheena ovat juuri pankkiryöstöt? Pankkiryöstöllä on rikoksena edelleen jonkinlainen romanttinen kaiku. Syynä saattaa olla populaarikulttuurin luoma kuva. Pankkiryöstöt assosioituvat villiin länteen, Bonnie ja Clyde -parivaljakkoon ja ammattiryöstäjien kellontarkasti suunniteltuihin ja suoritettuihin miljoonaryöstöihin. Pankit ovat myös suuria ja kasvottomia yrityksiä, joten niiltä varastamista ei ehkä ole aina pidetty yhtä tuomittavana kuin vaikkapa yksityishenkilön auton tai muun omaisuuden anastamista.

Suomalaisten pankkiryöstöjen ja -ryöstäjien motiivit näyttävät jakautuvan kolmeen osaan: ryöstöjen taustalla näyttää usein olevan joko epätoivo, päihteet tai ammattilaisuus. Epätoivoiset ryöstäjät ovat ajautuneet, omasta syystään tai syyttä, tilanteeseen, jossa ainoa ulospääsytie näyttää olevan pankin ryöstäminen: suuri määrä rahaa, jolla maksetaan kenties pitkän ajan kuluessa kertyneet velat. Päihteet taas ovat tavallinen taustatekijä monessa muussakin suomalaisessa rikoksessa. Ja osa ryöstöistä taas on selvästi ammattirikollisten tekemiä.

Nämä kolme taustatekijää eivät tietenkään sulje toisiaan pois. Usein kysymys on näiden eri tekijöiden jonkinlaisesta yhdistelmästä.

19.6. ilmestyvässä kirjan ensimmäisessä osassa kerrotaan viime vuosisadan alkupuolen pankkiryöstöistä. Niissä näkyy kuohuva poliittinen tilanne itsenäistymispyrkimyksineen ja kieltolakeineen mutta myös oman aikansa teknologia: ensimmäisissä ryöstöissä ryöstäjät pakenevat junilla ja 30-luvulla kuvaan tulevat mukaan autot ja viranomaisten takaa-ajovälineinä jopa lentokoneet. Ryöstöjen tekotapa on kuitenkin jo 1900-luvun alussa sama kuin nykypäivänä ja seuraa samaa kaavaa: mies astuu pankkiin. Ja sitten alkaa tapahtua.

Tämä on ryöstö ilmestyy kolmiosaisena äänikirjana ja se on kuunneltavissa Storytelissa tai Bookbeatissa.